Historia

TOKYOn historia on yhtä värikäs kuin sen toimintaa pyörittäneet ihmisetkin. Vuoteen 2010 asti TOKYO toimi Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskuntana. Aalto-yliopiston syntymisen jälkeen TOKYO jatkoi toimintaansa yhdistyksenä. Yhdistyksen virallinen nimi on Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun ylioppilaat TOKYO ry, ja se käyttää nimestään lyhennettä TOKYO. Se kirjoitetaan isoin kirjaimin ja se taipuu ilman kaksoispistettä: TOKYOn, TOKYOlle ja niin edelleen.

Taideteollisessa oppilaitoksessa ja sen edeltäjissä oli toki opiskelija-aktiiveja jo kauan ennen 1960-luvulla perustettua TOKYOta. Varhaisin tunnettu opiskelijaryhmä oli 1913 perustettu Toverikunta, joka julkaisi omaa, samannimistä lehteään.

Jos haluat perehtyä TOKYOn historiaan tarkemmin, kannattaa lukaista 2011 ilmestynyt historiikkimme. Spacelta löytyy muutamia selailukappaleita, mutta toki historiikin saa myös kaikin mokomin ostaa omakseen. Jälkimmäinen toimenpide onnistuu sekä TOKYOn palvelupisteessä Spacella että TOKYOn kevät- ja joulumyyjäisissä.

Historian havinassa kylpemistä saa ja kannattaa harrastaa myös seikkailemalla ylioppilaskunnan aikaisilla TOKYOwiki-sivuilla.

Seuraavana luvassa lyhyt tiivistelmä siitä, millainen TOKYOn tie 1960-luvulta tähän päivään on ollut.

1960-luku

TOKYOn spriaalitunnuksinen lippu 1960-luvulla

Lyhenne TOKYO on peräisin sanoista Taideteollisen Oppilaitoksen Kuvaamataidonopettajaosaston Ylioppilaskunta, joka 1961 perustettu TOKYO alkujaan oli. TOKYO yhdistyi Taideteollisen Oppilaitoksen (TTO) oppilaskunta TOOK:iin 1967. Muutama vuosi perustamisen jälkeen myös muiden silloisen Taideteollisen oppilaitoksen osastojen ylioppilaat saivat liittyä TOKYOon. Ylioppilaskunnan toiminta oli alusta asti vireää. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ilman kummempia seremonioita Pertti Pulkkinen (hpj 61-63).

TOKYO pyrki omaksumaan akateemisen systeemin ottamalla mallia suuremmista ylioppilaskunnista ja apua Suomen Ylioppilaskuntien Liitolta (SYL). Alettiin mm. järjestää akateemisia tanssiaisia juhlapukuineen. Toiminta oli kuitenkin melko pienimuotoista eikä vielä tuolloin katsottu tarpeelliseksi rakentaa etujärjestöä. Tältä ajalta on myös TOKYOn tunnus, spiraali, joka valittiin suunnittelukilpailun pohjalta.

Vuosina 1966-1968 puheenjohtajana toimi Yrjö Sotamaa. Tuolloin TOKYO asetti ensimmäiset koulutuspoliittiset tavoitteensa: Sotamaa mm. pyrki vaikuttamaan Taideteollisen oppilaitoksen muuttamiseksi korkeakouluksi. Vuonna 1967 TOKYO yhdistyi Taideteollisen oppilaitoksen oppilaskunta TOOK:iin. Sotamaa pyrki luomaan kansainvälistä yhteistyötä ja tuloksena perustettiin SDO (Skandinaviska Designstuderandes Organisation) joka oli pohjoismainen muotoiluopiskelijoiden yhteistyöjärjestö. Tämä tuli myöhemmässä vaiheessa vaikuttamaan myös korkeakoulun kansainvälistymiseen.

Yrjö Sotamaan seuraajaksi valittiin Lasse Lyytikäinen joka toimi puheenjohtajana vuosina 1968-1969. Tuolloin ylioppilaskunnalle tarjottiin Ateneumin kellarissa sijainnutta kipsinvaluun käytettyä tilaa, kipsikellaria. Lyytikäinen päätti että tilasta tehtäisiin kahvio. Likainen tila kipsattiin valkoiseksi ja sinne hankittiin myyntipöytiä ja tuoleja. Opiskelijat maalasivat joitakin siellä olleita patsaita ja välillä toiminta karkasi käsistä kun myytiin keskiolutta. Paikan nimi vääntyi käytössä Kipsariksi, joka on säilynyt ylioppilaskunnan baarin käytössä tähän päivään saakka. (Lue lisää aiheesta: Kipsari)

1970-luku

Taideopintojen puolesta järjestetty mielenosoitus vuonna 1973.

”Me ei äänestetty koskaan, mutta kokouksissa huudettiin ihan helvetisti.”

Hilkka Vepsälä, hpj -79 (myöhemmin SYL:n pj)

1970-luvulla ylioppilaskunta politisoitui merkittävästi. TOKYOn toiminta oli voimakkaasti vasemmistolaista. Pelkästään kevään -77 tärkeitä tapahtumia olivat palestiina-solidarisuusviikko, opiskelija-asuntola seminaari, rauhan viikko, laitosneuvostojen vaalit, kv-naisten päivä, Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyysviikko, YYA-sopimuksen vuosipäivä, ETY-teemapäivä, vappu, Suomi-Vietnam seuran keräys ja monia muita tapahtumia.

Aikakauden merkittäviä hankkeita olivat Pasila-talohanke korkeakoulun uusiksi tiloiksi ja Taideopiskelijoiden maailmannäyttely Ateneumissa. Pasila-talo jäi lopulta toteutumatta vaikka suunnitelmat olivat pitkällä ja TOKYO edisti hanketta mm. järjestämällä symbolisen talon peruskiven muuraustilaisuuden. Maailmannäyttely oli tapahtumana ainutlaatuinen sillä mukana olivat kaikki taideopiskelijat sekä arkkitehtiopiskelijat.

1980-luku

TOKYOn puheenjohtaja Pekka Harni vuonna 1983, mielenosoituksessa
TOKYOn puheenjohtaja Pekka Harni vuonna 1983, mielenosoituksessa ”muuraamassa” Pasila-talon peruskiveä

”Me järjestettiin Vanhalla taideopiskelijoiden maailmannäyttelyksi nimetty viikon kestänyt happening. Taideteollinen, Taideakatemialaiset, Sibis ja Teatterikorkealaiset sekä arkkitehtiopiskelijat toimivat ensimmäistä kertaa yhdessä. Mukana oli parisataa opiskelijaa.”

Pekka Harni, hpj 83-84

1980-luvulle tultaessa TOKYO halusi irroittautua edellisvuosikymmenen yltiöpäisestä poliittisesta aktiivisuudesta. Toiminta hiljeni mutta keskittyi edelleen tapahtumien ympärille. TOKYOn asema vahvistui uudistuneiden asetusten myötä: Kaikkien opiskelijoiden oli kuuluttava ylioppilaskuntaan. Syntyi nykyinen hallintomalli (edustajisto-hallitus)

TOKYO pyrki järjestämään erilaisia taidetapahtumia ja näyttelyitä ja avusti jäsenistöään mahdollisuuksien mukaan omien tapahtumien järjestämisessä. Ylioppilaskunta tuki opiskelijoiden harrastustoimintaa järjestämällä tiloja ja etsimällä vetäjiä eri harrastuspiireille. Yksi erikoisimmista hankkeista oli TOKYOn kartanoksi nimetty vanha koulurakennus joka oli vuokrattu Helsingiltä ylioppilaskunnan käyttöön. Siitä oli tarkoitus kehittää opiskelijoille ja muille kulttuurialan ihmisille taide- ja kulttuurikeskus.

TOKYOlla oli myös ”maineikas” jalkapallojoukkue TTK:n Torpeedo.

1990-luku

Opiskelijoita Kipsarissa 90-luvun alussa.
Opiskelijoita Kipsarissa 90-luvun alussa.

”Kun aloitin TOKYOn puheenjohtajana -97, toiminta oli melkein pysähtynyt, eikä ollut kontakteja mihinkään suuntaan. Ensimmäinen juttu oli saada kontakti opiskelijoihin, että he muistaisivat kuuluvansa tällaiseen järjestöön ja että järjestöä voi myös käyttää (…) Kun oli saatu ehdokkaita, ruvettiin järjestämään bileitä, osittain yhdessä muiden taidekorkeakoululaisten kanssa. Kun tällä tavalla oli oli päästy vähän jaloilleen ja kiinnostusta syntyi, tuli uusia toimijoita ja otettiin ohjelmistoon poliittisia tavoitteita.”

Aleksi Bardy, hpj 1997

1990-luvulla edustajiston jäsenmääräksi muutettiin 20 ja hallituksen 7.

Vaikka vuosikymmenen alku oli aktiivinen sen puoliväliin tultaessa toiminta kuihtui hiljalleen. TOKYO hankki itselleen galleriatilan Bulevardilta jossa jonkinaikaa sijaitsi myös ylioppilaskunnan toimisto.

Kevään -90 tapahtumia olivat SVYP+TOKYO-bileet, TOKYOn kevätnäyttely, Opiskelijan näkökulma –palaveri. Vuonna -91 TOKYO järjesti pohjoismaisen taideopiskelijoiden seminaarin, johon osallistui yli 50 taideteollisen alan opiskelijoita. TOKYOn joulumyyjäiset järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla ja toimistolla pyöritettiin pienimuotoista edellisvuosien pääsykoetehtävien sekä kirjojen myyntiä.

Bulevardin Into-gallerian toiminta kuihtui tappiollisena mutta ylioppilaskunnalla on edelleen galleriaan hankittuja teoksia varastossaan. Vuosikymmenen puoliväliä voisi luonnehtia TOKYOn ”mustaksi” ajanjaksoksi sillä tuolloin muutamat aktiivit etääntyivät jäsenistöstä, toimintaa ei juuri ollut ja ilmeni rahavarojen väärinkäyttöä.

2000-luku

Mielenosoitus vuonna 2004.
Mielenosoitus vuonna 2004.

Toiminta parantui jatkuvasti. 2000-luvun alussa TOKYO aktivoitui ja toiminta kohtasi uusia haasteita kuten ulkomaalaisopiskelijoiden kasvun. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toiminnasta tuli jälleen järjestäytynyttä. TOKYOlle saatiin pääsihteerin avuksi osa-aikainen järjestösihteeri ja kokeiltiinpa myös korkeakouluharjoittelija-kansainvälisyyssihteeriäkin. Vuonna 2008 ylioppilaskunta palkkasi Taideteollisen korkeakoulun kanssa yhteistyössä koulutuspoliittisen koordinaattorin. Myös Kipsarin toiminta laillistettiin ja syntyi Kipsari Oy.

Toiminta keskittyi enemmän edunvalvontatyöhön kuin tapahtumien järjestämiseen mutta bileitä järjestettiin edelleen ja Maskerad –vuosijuhlat vakiintuivat uudelleen. Muuta huomionarvoista toimintaa olivat mm. Joulumyyjäiset, liikuntapalvelut ja erilaiset tempaukset ja vuoden opettajan ehdottaminen. Taideteollinen korkeakoulu alkoi palkita myös TOKYOn valitseman vuoden opettajan palkankorotuksella. TOKYO otti Suomen ensimmäisenä ylioppilaskuntana käyttöön wikipohjaisen kotisivunsa TOKYOwikin vuonna 2006, ja 2008 TOKYO päätti lahjoittaa ensimmäisenä ylioppilaskuntana 0,7% kehitysyhteistyöhön.

Myös Ars Yo:n rooli korostui ja pienemmät ylioppilaskunnat Teyo, KUVYO (ent. STAKO) ja SKY saatiin mukaan yhteistyöhön.

2010-luku ja nykypäivä

1.1.2010 Taideteollinen korkeakoulu yhdistyi Teknillisen korkeakoulun ja Kauppakorkeakoulun kanssa Aalto-yliopistoksi. Samalla ylioppilaskunta TOKYO yhdistyi Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) ja Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (KY) kanssa Aalto-yliopiston ylioppilaskunnaksi (AYY). TOKYOn perinnettä ja toimintaa jäi jatkamaan 12.12.2008 perustettu yhdistys Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaat TOKYO ry, jonka tarkoituksena on jatkaa Ylioppilaskunta TOKYOn Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden hyväksi tekemää työtä sekä vaalia ylioppilaskunnan perinteitä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan perustamisen jälkeen.

TOKYOn toiminnassa 2010-luku on ollut monella tavalla muutoksen aikaa. Ympäröivän viitekehyksen muutokset ovat antaneet myös TOKYOlle aihetta itsetutkiskeluun järjestön roolia ja tavoitteita koskien. Tästä huolimatta TOKYO on ajanut väsymättä taiteiden ja suunnittelun opiskelijoiden asiaa sekä rakenteellisten että fyysisten muutosten pyörteissä, joista kiistatta suurin oli muutto Arabian kampukselta Otaniemeen- vuosia kestänyt prosessi, joka kulminoitui Väre-rakennuksen avauduttua syyslukukauden 2018 alussa. Vanha kampus sekä eritoten sen rakastettu Kipsari-ravintola hyvästeltiin haikein mielin mittavissa karkeloissa saman vuoden toukokuussa. Myös TOKYOn yritysrepertuaari laajeni tällä vuosikymmenellä, kun elokuvateatteri Kino Sheryl perustettiin helmikuussa 2015.

Kaiken tämän myllerryksen keskellä TOKYO on seissyt vankkumatta opiskelijoidensa takana, ylläpitäen opiskelijakulttuurinsa perinteitä (kuten Maskeradia ja Joulumyyjäisiä) mutta myös tuoden artsilaisia yhteen uusin tavoin ja rakentaen ennakkoluulottomasti siltoja Aalto-yliopiston muihin järjestöihin ja toimijoihin. Kansainväliset opiskelijat ovat myös löytäneet järjestötoiminnan entistä vahvemmin. Tämä kehitys on samalla tehnyt TOKYOsta ja ARTSin yhteisöstä suunnannäyttäjän koko Aalto-yliopiston mittakaavassa.